Syksy. Märkyys, pimeys, kylmyys. Kauniit värit, lähestyvä talvi, kynttilät ja fleecepeitto.
Sitähän se on. Syksyn lähestymisen tuntee, näkee, haistaa. Linnut muuttavat etelään, lehtipuut vaihtavat väriä ja pudottavat lehtensä, marjat punertavat ja sinertävät. Järvet alkavat viilentyä ja pidemmälle syksyyn mennessä ne alkavat jäätyä. Luonto muuttuu kauniin kautta karuksi vastaanottamaan valkean hunnun päälleen.
Kuulostaa hyvälle, näyttää hyvältä.. mutta ei tunnu hyvältä.
Syksyn mukanaan tuoma pimeys ja märkyys vie pois hyvän mielen ja iloiset ajatukset. Ahdistaa herätä pimeeseen aamuun, ahdistaa kun työpäivän jälkeen on pimeää. Iltaisin ahdistaa kävellä jopa bussipysäkiltä kotiin pimeässä. Myönnän että kaupungissa asuessani minusta on tullut arkajalka mitä pimeyteen tulee. Jokaine rasahdus saa sydämen lyömää nopeemmin. Jokaine vastaantulija saa mielessä aikaa ajatuksen "mitä jos toi tekee mulle jotain".
Aamuisin ei tee mieli nousta sängystä ylös, työpäivän jälkeen ei jaksaisi/viitsisi liikkua minnekään. Ei jaksaisi tehdä mitään. Onneks tuo mies vähän potkii eteenpäin.
Oonki miettiny et jos hankkisin kirkasvalolampun. Mutta että millaisen?
Onko jollain kokemuksia näistä lampuista? Miten ne toimii, onko vaikutusta jne?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti