Tyttöjen välisestä ystävyydestä

Ystävyyssuhteet on ihmeellisiä.
Toiset kestää vuodesta toiseen, toiset kestää vaan hetken.

Olen miettinyt viime päivinä sitä, että minkä takia 'entiset' ystävät on jääneet. Itse olen vaihtanut viimeisen kolmen vuoden aikana paikkakuntaa kolmesti. Ensin kotipaikkakunnalta opiskelemaan Kouvolaan ja Kouvolasta nyt Lahteen.
Ihan kuin ihmiset pelkäisivät paikkakunnan vaihtoa? Eihän se nyt sitä meinaa, että ystävät unohtuu heti,ku paikkakunta muuttuu...
Nykyää on kuitenki nii helppo pitää yhteyttä, jos vain tahtoo! Junat kulkee, jokaisella on kännykkä, tietokone.. Sähköposti on keksitty, ei mee ku sekunti siitä ku painat lähetä nappia, ku se kaveri sen saa!
Itse oon nyt viime aikoina keksinyt etanapostin taas! Aattelin viime talvena et jo on helvetti, lukioaikojen ihanin ystävä on jäänyt syystä tai toisesta vähä varjoon. Kirjotin sille kirjeen mun tuntemuksista, siitä miten oon aatellu välillä niitä meidän hyviä hetkiä! Ja nyt on kirjoiteltu paljon, ja pääsin myös osalliseksi hänen häihin kesällä.

Aloitetaanpa alusta.
Ala-asteella mulla oli ihania kavereita, vaihdoin kuitenkin koulua jo pelkästään ala-asteen aikana kolmesti. Olin kolme ekaa vuotta isommassa koulussa, koko luokan tytöt oli kavereita.
Neljännen vuoden olin pienessä, lopetusuhan alla olevassa koulussa, jossa minua kiusattiin, jossa en tuntenut kuin vain serkkupuoleni. Jotka eivät paljon oloani helpottaneet.. Siellä ystävystyin yhden itseäni vuoden nuoremman tytön kanssa. Teimme kaiken yhdessä, asuimme lähekkäin, vierailimme toistemme luona jne.
Vitos ja kutosluokat olin taas eri koulussa. Myös tämä nelosluokan ystäväni tuli samaan kouluun, mutta hän ilmoitti tylysti jossain vaiheessa vitosluokan syksyllä"me ei sit tunneta enää. elä ees yritä puhua mulle".
Vitos luokan syksyn olin taas yksin, kunnes sain kaksi ihanaa ystävää. Teimme kaiken kolmestaan.
Kutoselle mennessä jäimme toisen yästävni kanssa kahden. Aloin myös ystävystyä muiden kanssa. Silloin viimeistään(jos en jo edellisvuonna) löysin Parhaan Ystäväni!
Kutosen jälkeen oli edessä taas muutto toiseen kouluun. Näin pitkästä aikaa ystäviäni ensimmäisiltä luokilta! Osa heistä oli todella läheisiä jo heti taas. Löysin myös muutamia muita uusia ystäviä koko yläasteen ajan.
Lukioon mennessä moni ystävistäni tuli samaan lukioon, tai jäi samassa rakennuksessa olevaan yläasteeseen.
Ala-aste aikaisista ystävistä minulla on välit vain muutamaan, yksi ensimmäiseltä luokalta lähtien, toinen vitos-kutos luokalta. Moni ala-aste, yläaste ja lukio aikaisista kavereista on kyllä naamakirjassa kaverilistalla, mutta eipä heihin tule pidettyä yhteyttä!! En tiedä miksi, mutta niin vaan on käynyt. Monilla oli jo kouluaikoina juttuja,joihin minua ei otettu mukaan.

Olin lukion jälkeisen vuoden(2006-2007) Alkio-opistolla, Korpilahdella, opiskelemassa. Ystävystyin siellä monen ihanan ihmisen kanssa. Vietin kaiken vapaa-aikani(ja vähän ylimääräistäkin) heidän kanssaan.
Opisto loppui, vielä samana kesänä pidin yhteyttä näihin ystäviin, kävin mm. ilosaaressa heidän kanssaan. Syksyn tullen yhteydenpito väheni.. Seuraavan kerran kuulin heistä pääsiäisen alla 2008, nähtiin opistopäivillä.. Jotka meni minun osaltani ihan penkin alle.. Olin autolla, en voinut juoda.. Ja vielä kun otin mieheni mukaan ko. paikkaan,ni se oli viimeinen niitti kavereille"me ois haluttu muistella vanhoja, mut sä et selvästikää taho".. Ja niin yhteydet katkesivat.. Välillä on naamakirjassa vaihettu sanoja, edellee toiveissa ois joskus tavata, mutta ei sitä tule ikinä tapahtumaan, sen tiedän!!

Viimeisin opiskelusessioni Kouvolassa kartutti myös naamakirjan kaveriluetteloa.. Mutta mitä sieltäkään oikeesti käteen jäi, kaks vuotta, ja yks ihminen,jota voi OIKEESTI sanoa ystäväksi!! toinen,jota kiinnostaa nähä vaa sillo ku HÄNELLE sopii, eli ei ikinä.. Eli mikä ystävä sellanen on.. Kouvolassa mulla oli muutama tosi hyvä ja läheinen ystävä, mutta huomas et viimesen vuoden keväällä porukka alko rakoilee, ja nykyää ei ees moita voi sanoa.. Mut on kiva kuulla sitten tämän ystävän kautta juttuja, miten on suunniteltu luokan yhteisiä tapaamisia jne, joihin minua ei ole edes kutsuttu mukaan, tämä siitä syystä että asun Lahdessa. Kyllä mä voin osallistua, mutta en voi olla myöhään.. jos en saa yöpaikkaa.. Taksilla yöllä kouvolasta lahteen ei paljon kiinnosta ajaa! Ja autoa mulla ei ole.

Kuitenkin on ihana huomata, että tässä maailmassa on muutama ihana TOSI ystävä! Eikai niitä enempää tarvikaa? On nii hassua, et toiset tuntee tyylii koko ikänsä, ja toiset on tuntenu vasta muutaman vuoden,ja niistäki on tullu nii läheisiä! Niin, on niitä ystäviä, joihin on tutustunut vasta aikuisiällä.

Myönnän, että mä en aina taida tehdä kaikkeani ystävyyssuhteiden ylläpitämiseksi.. Mutta minkä takia minun pitää, jos ei kerta kukaan muukaan yritä? Miks ystävyyden pitää olla yksipuolista, jos ei toista oikeesti kiinnosta. Kai ystävyyskin tarvisee kaksi osapuolta.. Mutta välillä tekis nii mieli kysyä suoraan et MIKSI!