pelkoa ja arkea

"Minuu ahistaa! Tai no, ei tällä hetkellä, mut aiemmin!
Mie pelkään. Pelkään (uusia) tilanteita joissa on osallisena muita ihmisiä, paljon ihmisiä, vieraita ihmisiä.
Mie pelkään matkustaa. Yksin, kaksin, pois muiden/rakkaiden luota.
Se alkaa palan tunteena kurkussa, oksettavana olona ja mahan sekaisin menona/koskuna.. Jos ei nämä oireet riitä,niin päälle tulee vielä järkyttävä jännittäminen! Ja lopulta tuntuu että taju lähtee. Mie hoen mielessäni mantra 'Ei mitää hätää, kaikki menee hyvin. Sä selviät kyllä' "
Ote "päiväkirjasta" 26.10.2011. klo n. 22.30
-----------------------------------------------------------
Joo, tällasta mun elämä on nykyää. Yhtä pelkoa ja ahistusta. Maha kipua ja pyörtymisen tunnetta.. Ja että miten usein on tehny mieli jättää jotain tekemättä, soittaa ja perua varattuja aikoja jne.
Alan vihdoin ymmärtää itseäni, tarkemmin. Puoli vuotta koulusta meni pilalle, tän takia. Minuu vaa jännitti nii paljon. Jos ja kun mahaoireilta kykenin kouluun, niin päälle iski sitten hengenahdistus.
Ja miksi en sitten anna oireille tilaa, jää kotiin kun maha on kipeä, jätä menemättä sovittuihin paikkoihin sovittuun aikaan? Mitä siitä tulee, jos joka kerta ku oon tekemässä jotai 'erityistä', päätänki et no ei se oo nii tärkeetä.. Eihä mikää oo kohta tärkeetä, ja oisin vaa aina neljän seinän sisällä..

Viime ajoilta voisin nostaa muutaman tällaisen tilanteen...
About kuukaus sitte menin kaupungille tapaamaan kaveria, jota en ollu nähny moneen vuoteen.. Kotoo lähdettäessä mahaan sattu iha mielettömästi, koko ajan oli oksettava tunne! Kun kävelin bussipysäkiltä tapaamispaikkaan tuntu et pyörryn iha just kohta tähä keskelle ihmismassaa(ja sehä tietty lisäs vaa ahdistusta).. Perille päästessä, kaverin nähdessä ei mitää enää.

Kuun alussa lääkärikäynti, olisin mielelläni lähtenyt pois odotushuoneesta, pari minuuttia ennen omaa vuoroani.. Oksetti, mahassa vääns, jännitti! Mutta en menny, heti ku pääsin lääkärin vastaanotolle, kaikki helpotti, se on aina se alkujännitys.. Mut ku pääsee tilanteesee mukaa ni nou hätä!

Viime sunnuntaina, piilariopastukseen menossa. Maha kotona ihan sekasi, suu kuivu, kädet täris. Huimas kaameesti. Yritin siirtää huomion muualle, kävin odotellessani kiertelemässä vaatekauppoja, sain purettua sitä ahdistusta vaatteiden hiplailuun. Nissenille päästessäni tunsin et voisin oksentaa samantien. Optikon kanssa näöntarkastukseen mennessä, ei enää mitää oireita. Opastuksen jälkeen menin kaverille käymään, matkalla oli taas huono olo, mut perille päästessä ei mitää.

Eilen, matkustin junalla Kouvolaan tapaamaan hyvää ystävääni pitkästä aikaa. Juna-asemalla, kun mies vei mut sinne, hypin "ilosta" et koht se juna tulee koht se juna tulee.. Naamioin ahdistuksen innostukseksi.. Samalla kuitenkin mahaan sattu mielettömästi, oksetti.. Kouvolaan päästessä olo vähä helpotti. Menin oottaa kaveria sovittuun paikkaan, parkkipaikan luo.. Aloin miettiä et ENTÄ JOS kaveri ei minuu tunnistakaa, minen tiiä millane auto sillä on ja ENTÄ JOS mä en löydäkää sitä!! Ja sillo se taas alko, mahakipu, oksettava olo, lopulta tuntu et pyörryn iha tasan sillä hetkellä. Parhaan Ystävän neuvot tekstiviestitse että rauhotu, hengitä syvään, totea ettei mitään hätää.. Ei mitää tehoa.. Kun vihdoin ystävä tuli autolla, huomasin että tunnistin hänet samantien, ja hän minut. Ja ahdistus loppu. Päivä meni hyvin, ja myös kotimatka.

Ja iha vaikka tähä viel lisätäkseni, viime joulu. Oltiin miehen kanssa mun porukoilla joulua viettämässä. Lähdettiin kotiin sunnuntai iltana, linja-autolla. Äiti vei meidät pysäkille, mä meinasin oksentaa jo autossa,ku ahdisti nii paljon. Mie aattelin et oon varmaa tulossa kipeeks, oon ahminu liikaa jouluruokia, ja nyt on ähky.. Bussissa olo ei ainakaa helpottanu, makasin puoliks miehen sylissä.. Koko matka meni huokaillen ja syvään hengittäen.. Ikkunasta katsellen jne. Kotiin päästessä ei mitää hätää taas. Kaikki tämä, VAIKKA matkustin mieheni kanssa!!

Pitäs melkee tulostaa tää kirjotus, ja mennä tän kans lääkäriin. Eihän tämä normaalia ole!