Oi että. olipas virkistävää. Oon tän päivää pessy ikkunoita, ja laittanu parveketta kesäkuntoon(kalusteet tosin puuttuu vielä)... Siinä sitte, ku aattelin pientä taukoo pitää, käy puhelin soimaan. Pomo soittaa ja kysyy et pääsenkö ens viikolla töihin.. No, lupauduin, vaikka jouduin samalla särkemään pienen 10vuotiaan sydämen/luottamuksen.
Vähän ajan päästä puhelin soi uudestaan, aattelin et mitäs nyt vielä.. Ni se oliki kaveri <3
En oo vähä vajaasee vuotee nähny sitä ollenkaa, enkä muutenkaa kuullu. Ja nyt se soitti mulle :) Oli sillä aluks iha asiaaki:"minkä tahojen kanssa päiväkoti tekee yhteistyötä"... No arvuuttelepa siinä sitte, minkä tahojen kanssa ko. päiväkoti vois tehä yhteistyötä :D
Sit jatkettiin kuulumisten vaihdolla :) Naurettiin ja hyvä ettei itkettyki, sen verran hauskaa oli. Höpistii hirvittävät määrät, ja aikaa kului :D Kun vihdoin päästiin siihen pisteeseen, että kuulumiset on vaihdettu ja maailmaa on parannettu roimasti, huomattiin et joha tässä on jo kaks tuntia puhuttu :D
Hih, jonku mielestä tää voi kuulostaa tosi tosi tosi arkiselta. mut tällasista arkisista asioita mun elämä koostuu. Oon niiiiii ilonen, jos joku joskus mulle soittaa. On se sit isi, tai äiti tai kuka vaa. Ite en osaa oikee soittaa kellee. pitäs kai opetella!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti