ikävää!

Hitto vie että voi olla taas olo.

Mul on niiiiiiin ikävä kaikkia, että tekis mieli itkee! Miten voikaan ihminen tuntea olonsa näin yksinäiseks. oon ollu kotona vasta 3tuntia tänää, ja tuntuu iha ikuisuudelta. Isäntä huitelee kylillä, eli ei siitäkää oo mitää iloa. Minua nii harmittaa.
Okei, myönnettävä on, et oon kyl jossai vaihees haaveillu takas keski-suomeen muuttamisesta, mut toisko se mitää takasi. Olis siel sentää porukat ja iso osa sukulaisista. emmä tiiä, muuttasko se tosiaa yhtää mitää, muuta ku et vois melkee siin vaihees joutuu sanoo tälle parisuhteelle hyvästit. mut en mä nyt tätäkää tahtos kuitenkaa riskeerata. Ihmisen on nii helvetin hankala ymmärtää sitä, et mun on paha olla, ku itte pystyy tutustumaa vaikka pikkukiviin, jos niiksee tulee.

Haluisin päästä lähelle mun rakkaita! Haluisin olla tukemassa rakasta ystävää hankalien asioiden äärellä ja olla iloitsemassa toisen ystävän kanssa tulevasta vauvasta. Haluisin päästä näkee miten pikkuveli kasvaa päivä päivältä ja kuinka suvun nuorin kasvaa ja kehittyy. Haluisin päästä näkemää mun ystävää, jonka oon nähny tyylii kerran kolmen vuoden sisään..(siitä sentää kuulee jotain kirjeitse!)

Oon nyt yrittäny ettii kavereita mm. netin keskustelupalstoilta, ja kahteen oonki jo vastannuki. Ja saanu vastauksia myös itsekin. Toivon et näistä kahdesta edes toinen olis sellanen, jonka kanssa pystyis ystävystymää. ja jonka kanssa vois viettää aikaa.
en mä mitää muuta toivo, ku että mulla olis täälä edes yks kaveri/ystävä, jonka kanssa viettää aikaa. siis joku muu kuin tuo mies. vai on senki kans kiva viettää aikaa, vaik seki aika on melko rajallista.. :(