Nii vaa on menny, et kohta oon asunu kaks kuukautta uudessa kodissa. Aika on menny nopeesti, vaikkei juurikaan ole ollut mitään tekemistä.. Nyt varsinkin kun A:lla alkoi taas koulu ja sen työharjottelu, ni on ollu tosi paljon yksinäisiä iltoja.
En oikein tiiä että mitä tässä elämässä oikein tapahtuu.. yhtenä hetkenä olet iloinen ja onnellinen siitä että VIHDOIN pääset lähemmäs niitä kaikkia ystäviä ja tärkeitä ihmisiä. Mut sit taas toisena hetkenä mielessä käy vaan se, että miten tämä elo nyt sit muka muuttu...
Niin moni oli iloinen ja innoissaan siitä että muutan lähemmäs. Mut sit yht'äkkiä, ei ketää tunnukaa kiinnostavan.. On jotenkin kurjaa, että vaikka tässä kaupungissa pitäisi olla paljon tuttuja, kavereita ja ystäviä, olen nähnyt oikeastaan vaan YHTÄ ystävää näinä viikkoina.
Mä tiedän että oon vähän ehkä itsekeskeinen(?), totta kai mä mietin heti että mitä on tapahtunut.. ihmiset joiden kanssa aikaisemmin olin, jollen päivittäin ni ainakin viikoittain, yhteyksissä tuntuu unohtaneen mut. Joistain saa ihan repimällä repiä kuulumisia irti.. Toisista ei kuulu mitään, jotkut eivät edes vastaa jos laitan viestiä.. Anteeks mutta kyllähä se kirpasee. Tuntea olevansa unohdettu..
Joo, mä tiedän että ihmisillä oli kesäloma, ja nyt on koulut ja työt taas alkanu. Mutta edes YKSI viesti?! En tiedä, taidan olla jotenkin aika surkee kaikenlaisissa ihmissuhteissa. Ehkä mä en vaa osaa olla kaveri/ystävä.. hitto jos joskus joku vois edes KERTOA että mikä meni tällä kertaa vikaan.. Pyydän anteeks kaikilta, jos olen teitä jollain tapaa loukannu.. Vaikka mulla onkin A, ni silti tää elämä tuntuu välillä vähän yksinäiseltä.. :(
Ei mulla taas muuta..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti