Täällä mä oon, keskellä uutta elämää. Pääsin takas vihdoin sinne mihin tahdoinkin!
Oon nyt asunu reilu pari viikkoo Jyväskylässä, enkä kyl oo yhtää katunu. Toki välil ärsyttää ku ikinä ei olla kotona. Ensimmäinen viikko meni sillee et ku aamul lähettii ni kotii tultii vasta illalla.
Muutto suju ihan hyvin, saatiin ku saatiinki kaikki tavarat mahtumaan kyytiin vaikka tiukkaa tekikin. Muuttoauto tuli lahden kämpän pihaan yheksän jälkeen aamulla. Pikkuveikat ja toisen avokki tuli auttamaan. Ei muutaku tavaraa kyytiin ja loppusiivousta kehiin. Joskus yhen jälkeen startattiin autot kohti Jyväskylää. Neljän jälestä oltiin uuden kodin pihassa ja kuuden pintaan oli auto+kärry tyhjät ja veikkaset oli valmiit poistumaan.
Kämpässä ei ollu sähköjä, eikä niitä saatukaan ennenkun vasta maanantaina.. ja tämähä toki tarkottaa sitä et pakastin pääs sulamaan tyystin.. no, onneks sekää ei elämää pilaa. vaik kyllähä se otti päähä ja lujaa.
Eikö sit sunnuntai iltana hajonnu wc:n pönttö. Saatiin se vihdoin viime viikolla sit toimintakuntoon. Seuraavaks koitettiin saada nettiyhteys toimimaan meidän kotona ja sekin oli työn ja tuskan takana saaha..
Mut mä oon onnellinen. Jotenkin nii paljon helpompi hengittääkin, ku tietää olevansa omiensa joukossa. En mä kyl oo juurikaa kavereita ja ystäviä vielä paljon nähny mut mä uskon et eiköhä sit viimestää syksyllä ja talvella oo ihmisillä aikaa. :)
Oon nauttinu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti