Miltä se tuntuu, kun tunnet olevasi yksin?
Miltä se tuntuu, kun ihmiset hiljentyvät astuessasi huoneeseen?
Miltä se tuntuu, kun ihmiset jotka ovat ennen olleet läheisiä, ovatkin nyt etäisiä?
Moni mun elämän ihminen tietää millasta mun elämä on ollu viimesen vuoden. tietää että ei tää iha kaikkei helpointa ole ollu. Ja ne tietää myös sen et läheisten tuki on se juttu!!
Joulu oli ja meni. ilon ja rakkauden juhla. niinpä vissiin.
Miten voi pien ihminen tuntea olonsa nii orvoks, yksinäiseks, hylätyks. JOULUAATTONA!
Kotona oli kaikki hyvin.. äiti hössötti aamulla ruokia jne. niinku aina. aattoaamun perinteisiin on kuulunu aina vierailu mummon luona ja sielä riisipuuron syönti. Ja samalla puolen suvun näkeminen.
Sen oisin voinu tänä vuonna jättää väliin. miten paljon tuntukaa pahalta astua sisälle huoneeseen jossa nauru raikasi ja loppui kuin seinään minut nähtyään. miten pahalta tuntukaan, kun kukaan ei katso silmiin, ei edes tervehdi. miten PAHALTA tuntuu kun sinä olet kuin ilmaa kaikille, mutta A:n asiat kiinnosti senki edestä. ja kuinka pahalta se voikaan tuntua, kun serkku joka on ollut AINA läheinen, ei yhtäkkiä edes ole huomaavinaankaan vaikka saman pöydän ääressä istutaan.
Mä olin kuitenki reipas, kovetin kuoren, nauroin muiden juttujen mukana. mä jäin sinne.. vaikka ois tehny mieli lähtee pois samantien.
Ehdittiin olla vajaa puol tuntia paikalla kun ihmiset vaa häipy. Yhtäkkiä kaikille tuli hirveä kiire pois. Mummoki ois varmaa lähteny, jos ois ollu yhtää paremmassa kunnossa..
Mä en vaa käsitä, mitä tää kaikki nyt oikee on?! Mitä mä oon tehny väärin? no joo, täti on kai suuttunu mulle siitä ku en ravaa mummon luona päivittäi, enkä ees joka toinen päivä(meilä on sinne matkaa se samanen 200km, mikä kaikkialle muuallekin.). Täti on suuttunu,ku en käyny mummoo kattomassa sairaalassa heti ku se sinne joutu.
Tää kaikki alkoki jo helmikuussa, ku mummo joutus sairaalaan ja ehti olla sielä peräti kuukauden ennenku mä sain ees koko asiasta tietää.. Sillo ku sain asiasta tiedon, lähdettiin muutaman päivän päästä iha vartavasten käymää mummon tykönä, joka jakso vieraita huimat 15min.. Oon käyny mummoo kattoo sen mitä oon joutanu, omilta töiltä ja sairastamisiltani. Omilta sairaalareissuiltani ja oloiltani.
jotenki tuli vähä huono fiilis siitä käynnistä. ehkä on parempi olla pitämättä yhteyksiä sit ollenkaa, sitähä ne kai toivoo..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti