Pohdintaa..

Lauantai aamu. Ei mitään kiirettä mihinkään. Makoilen sängyllä ja kuuntelen rakkaan tasaista tuhinaa ja en voi ajatella muuta kuin että olen tosi onnellinen ja onnekas kun olen tuon miehen löytänyt itselleni ♥
A:n seurassa ei tarvitse pelätä mitään. Voi olla oma itsensä. Voi luottaa että mä olen kaikki kaikessa eikä A:n valinnat oo mua vastaan. Mä tiedän ettei tuo satuttais minuu ikinä..
Edellisen suhteen haavat alkaa pikkuhiljaa umpeutua,mut kyl sitä edelleen miettii et miks mä kestin sen kaiken,ku selvästi rakkaus ja toisen kunnioitus oli hävinny jo kauan aikaa sitten..
Mut nyt kaikki on hyvin. Mul on mies joka oikeesti rakasta ja kunnioittaa. Ja ymmärtää minuu ja minun haavoja. En ehkä enää pärjäiskää ilman tuota ♥ ja päivääkään en vaihtais pois!