hmpf, oon tällä hetkellä mun kotona. tää kämppä on ku räjähtäny... on muuttolaatikoita pitkin kämppää ja tavaroita enemmä ku laki sallii...eikä yhtää auta vaik yrittää siivota, ei siivoonnu... välil tuntuu et sotkeentuu vaa entisestään...ARGH!olis iha kiva saaha tät johonki kuntoo et jos vaikka sit joskus jos löytäis sen yhteisen kodin, ni sais nopee muutettuu mun kamat pois täältä ja pääsis siivoo... okei, ei mua suuremmi ees kiinnosta mikää siivoominen, oon vähän laiska paska...no tääki viikonloppu on menny vähä mite on menny... eilisen periaatteessa vaa nukuin, nukuin krapulaa pois. tänää oon vaan katellu netist kaikkii ohjelmii... ja kaveria oon ootellu kans. mut eipä siitäkää vaihteeks mitää kuulu..
tästä päästäänki asiasta kukkaruukkuun... minuu nii risoo sellaset ihmiset jotka eka sopii jotain ja sit ei edes viitsi ilmottaa jos sovittu asia peruuntuu...esim. just tapaamiset.. sovitaa et huomen nähään(ja et tää kaveri soittaa millo tulee) ja yks vaa oottaa koko päivän, ku ei oikee viiti mitää hirveen suurta alottaakaa ku ei tiiä et mis vaihees se kaveri soittaa/tulee... ni hups, koht huomaa et jaa, kello on jo kymmenen illalla, en oo mitää saanu aikaseks, eikä sitä kaveriakaa ole kyl näkyny... ja miten monesti itse olenkaan päättänyt etten enää viiti edes yrittää..ehdottakoon itse,kun hänelle sopii... tosin tänää piti nähdä sellai kaveri, joka ITSE kysyi voidaanko nähdä... ja minähä EN soita... hän sano et soitellaan huomenna(tänää)... oletan automaattisesti et se meinaa et hän soittaa ku hänelle sopii... ku hän sano et hänellä on aamupäivästä menoo...kohta varmaa soi puhelin,ku saan ruuan nenäni eteen..
mistä tuliki mieleeni et joha on tehty ittesä lihottaminen helpoks :D senku naputtelee pitsatilauksen netissä ja maksaa sen samal netin kautta, ja n. tunti ja pääsee herkuttelee...tää menee jo vähä yli. eile krapulapitsa ja tänää muutevaa pitsa(ei oikee pelkkä makaroni houkuttele, ku mul ei oo tääl kämpil oikee mitää ruokaa)... mutjos sitä huomen söis iha kunnol...hihii,mun pitsa saapuu.. :P on nii hauska, ku mä osaan aavistaa et millo mun ovikello soi. kaveri kerran oikeesti ihmetteli; oltii viettää iltaa mun luona ja aateltii et piru, mehä tilataa jotai ruokaa tänne... no, soitettii sit ruokatilaus(siel mestas ei ollu nettitilausmahdollisuutta).. n. puoltuntii tilauksesta totesin vaa kaverille et mein ruoka tulee nyt... ja samal hetkel soi ovikello :D okei, ei mul oo mitää yliluonnollisii kykyi... mä vaa tunnistan askeleista... kuulen ku toi yläovi kolahtaa..ja sit kuuluu askeleita(okei, sehä vois olla kuka vaa ja mennä mihi vaa) mut joka kerta mun arvaus on menny oikein,niinku tänäänki :P mut nyt, syömään. Polloamericana aurinkokuivatuilla tomaateilla :P kiitos Kotipizza ja Joni, joka olet kahtena päivänä pelastanu mut nälkäkuolemalta :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti