oon miettiny aika usein, et millaista rakkautta se on, että vaihdetaan kumppania usein ja lyhyellä "suruajalla"... vannotaan rakkautta toiselle, ja hups, heti ens viikolla ensin jätetään se jota niin paljon rakastetaa, ja heti seuraavana päivänä ollaan niiiiiin rakastuneita, seuraavaan. voiko tällainen ihminen oikeasti rakastaa? toisen tunteita ei paljon siinä vaiheessa ajatella..veikkaan näin.
jos kerta rakastaa, niin miten voi muka jättää? ja jos kerta rakastaa, niin miten voi muka unohtaa? ja vielä, jos kerta rakastaa, niin miten voi muka rakastaa seuraavaa heti?
okei, ymmärrän toki että jos suhde päättyy niin silloin ei kuitenkaa haluta jäädä loppuelämäksi yksin... mutta mikä velvoittaa ihmiset hakemaan uuden kumppanin jo heti seuraavana päivänä, tai samalla viikolla. mielestäni kuitenki jonkinlainen suruaika pitäisi olla. en toki voi asiasta kovin puhua, sillä itse en tiedä, mitä se on kun toinen jättää/jätetään ja rakastutaan seuraavaan heti.
tiedän myös, että joskus rakkautta on se, että päästää toisen lähtemään. mutta satuttaako se yhtä paljon, vaiko enemmänkin? jos rakastaa toista paljon, mutta huomaa ettei se toinen ole onnellinen, onko reilua ketä kohtaan päästää tämä toinen menemään? onko se itselle reilua, että vaikka rakastat, niin silti päästät rakkauden kohteen pois elämästäsi? tai entä onko se reilua sille, joka päästetään pois. tuleeko silti, vaikkei olisikaan ulospäin onnellisen näköinen, jätetty ja petetty olo?
-----------------------------------------------------------------
ei, itse en ole eroamassa. olen rakastunut, niin kovin, että en pystyisi elää enää yksin. huomenna tulee yhteiseloa täyteen 2v 9kk :) jokaisessa meissä on toki vikoja, mutta niistäkin selviää :)
Oon miettiny tuota monesti myös..
VastaaPoistaOnkoha joillain niin ettei yksin voi olla ja heti eron sattuessa pitää se uus jo olla tiedossa, koska yksin on vaikea olla. Tiiä häntä.
Oon myöski miettiny mikä saa ihmiset pysymään vuosikaudet yhdessä, meijänki kohalla jopa.. 8 vuotta on pitkä aika! Mutta tässä sitä vieläki yhessä tallustetaan, rakastuneina - siitä en iha aina oo varma. Mut onneks M on ens viikon 140km päässä nii pysyy välit taas vähän aikaa parempina ;)
ei halua olla yksin tai mitä lienee, ni voiko se silti olla rakkautta?
VastaaPoistaja joo, oon iteki huomannu et välil tekee iha hyvää ottaa etäisyyttä... meilläki suhde alko 200km:n välimatkalla, jatku 60km:n välimatkalla ja nyt majailen ton kaa saman katon alla.. silti tekee erittäin hyvää lähtee välillä pois.. onneks pääsen taas ens viikolla pois täältä :D ainaki hetkeks..
iteki toivon, et jossain vaiheessa ollaan samassa pisteessä ku te nyt, onnellisesti naimisissa, yhdessä oltu melkein 10vuotta... mut kaikkee voi sattua, oon erittäin iloinen tästä vähä vajaasta 3yhteisestä vuodesta...tää on mulle jo PALJON!