Oon nii väsyny. Tää hiivatin tauti ottaa nii kunnon ku mielen päälle. Elämä on ajoittain ihanaa mut välillä se on nii kamalaa. Kun asiat menee niinku pitää kaikki on tasasta. Mut nyt tän taudin myötä kaikki käy nii henkilökohtaseks ja vähä väliä itkettää.
Mitäs vielä. A sai pari työkeikkaa,n.80km päästä.. mä olin aatellu et lähetää keski-suomeen porukoille ku ens viikolla on mulla pidempi vapaa.. mut ei,ensi tuo on lähibaarissa työharjottelussa kaikki päivät,viikon ainut vapaapäivä sattuu juur sille päivälle ku mul on myöhänen työvuoro.. eikä siinä tarpeeks,muuteha mä voisin lähtee yksin liikkeelle mut ku tuo tarvii autoo päästäkseen töihin.
Ja ton työharjottelun myötä tervetuloa pitkät ja tylsät ylsinäiset illat ja viikonloput,taas... vituttaa etten sanois..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti