Eka täys työviikko takana. Siihen mahtui uusia lapsia, uusia vanhempia, uusia ideoita ja uusi tiimi. Toki mukaan mahtui myös tuttuja lapsia ja vanhempia, tuttuja rutiineita ja tutut ihmiset.
Oli ihana tutustua näihin uusiin perheisiin ja lapsiin, oli ihana nähä pitkästä aikaa omat pienet muruset. Oli mukava nähä tutut vanhemmat ja vaihtaa heidän kanssa kuulumisia. On ihana huomata miten ne omat pienet murut on kasvanu ja kehittyny kuukauden aikana. Ne jotka ei vielä puhunu enne lomaa, höpöttelevät nyt jonkun verran sanoja.
Ne jotka olivat ujompia, ovat nyt reippaampia. Oli mukava että kaikki vanhat tulivat takaisin niinkuin eivät ois ollu päivääkää pois päiväkodista. :)
Viikkoon kuului itkua,eroahdistusta,ilonkiljahduksia ja hymynpoikasia. Kaikkia näitä sopivassa suhteessa. Alku on aina hankalaa,kun pitää opetella olemaan erossa siitä kaikkein rakkaimmasta,äidistä.
A:n työharjottelu loppu tänää. Ei hetkeen yksinäisiä iltoja ja viikonloppuja.
Piti viettää kiva viikonloppu kaksin,käyä ulkona syömässä.. mut mun keho päätti toisin. Koko päivän on sydän läpättäny ku hullu. Koko aja olo on ku oisin pitkäl lenkil. :( pitää toivoo et tää ois aamuu mennes ohi,muute lähetää aamul päivystyksee...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti