Meinas hermo keittää jo ekan vartin aikana, mut sit aattelin et jos meinaan jaksaa ja kestää ni on relattava. Koko aja joku huus tai löi toisia. mut siitä selvisin.
Kyllähä mä vähä veikkailin et huomen on varmaa taas sairaalareissu eessä, sen verta huonot olot töissä oli taas.
Koko päivän on pyörryttäny, ja siihe ku lisättiin työpaikan kuumuus ja kattoremontti joka ei todellakaa ollu hiljasta, ni tuntu et lähtee henki! Mut jäin henkiin sentää, vaikka välil tuntu et joku kattorempan tekijä varmaa tippuu kohta niskaan..
Mut aamullaha sen näkee.. Oisha se hiton kiva jos pystyis olee edes kaks peräkkäistä päivää töissä. Enhä mä ees muista kohta mitä se työnteko on ku oon aina vaa saikulla.. :(
Mut näillä mennään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti