Voi jestas. On taas nii siipi maassa ettei rajaa. En tiiä mikä mättää :( eilisiltana tuli itkupotkuraivarit aiheesta: oon ihan kamalan näkönen.. jotenki en vaa taas tykkää itestäni :( tukka on ku harakan pesä,kroppa on liian levee,vaatteet on rumia...
Viime yön unet hävis jonneki,sänkyy menin lopulta puol 2, mut eihä se uni heti tullu. A tuhis ja kuorsas vieres. Mietin kovin,et miten onnellinen mä oon ku oon tuon kultakimpaleen löytäny. Ja eikö se itku tullu siitäki.
Jotenki mua ahistaa iha jo loman loppuminenkin. Neljä viikkoo takana, kaks arkipäivää viel jäljellä. Maanantaina lähetää porukoiden kans laivalle. Vähä viel irtiottoo tästä arjesta. Tänää aattelin yllättää A:n ja viiä sen leffaan,jos siel vaa menee jotain...
Ai,ja ehkä yks syy tähä mun masenteluun on se,et hyvä ystävä tuntuu kääntänee selkäsä mulle.. kyl mun seura ja kuunteleva korva kelpaa sillo ku on ongelmia elämän jollain osa-alueella.. ja mikäs siinä ku ongelmat selviää ni sit mulla ei taas tee mitää.. en voi sille minkää et suoraa sanottuna vituttaa!!! Argh!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti