Keskiviikkona tuli 4vuotta ensitapaamisesta. voi kuinka hurjasti aika on mennykää eteenpäin! tuntuu että vasta tavattiin, ja nyt juhlittiin jo 4vuotispäivää :)
Oon tän viikon ollu omassa ryhmässä töissä, ja ei voi ku todeta, et mä en enää kauaa jaksa! Alkaa olla jo nii lähellä et kävelen pomon koppiin ja puhun asiat selväks!
Työ on ihanaa, lapset on ihania mutta joku muu kusee nilkkaan ja pahasti tuola!
"mä en jaksa tollasta maijaa".
"mul menee hermo toho kerttuun".
"nääki on vaa tällasia aina, mä en kestä niitä".(tähän kyllä totesin"ne on lapsia!")
"Tääki paavo on aina tällane ärsyttävä".
"kato nyt tän ainon tekelettä. ei sillä oo mitää järkee päässä. kato nyt, aino tekee tällasta ja sit tää ronja tekee näi. Kyllä huomaa et ronjalla on järkee".
Siinä otteita meidän normaalista työpäivästä. Kommentit ei todellakaa ole mun suusta(ainoostaa toi "ne on lapsia" heitto! jos on nii väsyny elämään, ni eikö kannattais mieluummi vaikka kouluttautua uudestaan joksikin missä ei tarvi sietää lapsia!!!
Sit ihmetellään, ku pienet menee lukkoon ja jämähtää vessaan itkemään.. "no mä en kyl enää ikinä herätä tota katjaa jos se kerta tollee käy mököttää." ei sit käyny mielessä että se lapsi on pieni ja arka.. ja saattaa olla ehkä pikkasen väsyny heti päiväunilta nostettaessa... ei voi ku sanoo et ei helvetti sentää!!!
argh! kohta varmaa joku nostaa hitto vieköö syytteen mustamaalaamisesta ja asioiden perättömistä paisutteluista tai vastaavasta.. Mut ku tää kaikki on niiii totta!!! Nimet on tottakai muutettu, mutta tällasta se on taas ollu.. Yhtenä päivänä en ehtiny olla ku kaks minuuttia töissä, ku teki jo mieli lyödä sitä ihmistä!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti