hihi, en taida sittenkää olla niin onneton työntekijä, mitä mun on annettu ymmärtää. Sain tänää palautetta sellaiselta henkilöltä jonka kanssa olen työskennellyt tasan 2päivää(muiden ryhmän aikuisten kanssa tää on jo kolmas viikko yhteensä)... Hän sanoi että mä sovin siihe ryhmään. Oon napakka ja määrätietonen. Otan lapset huomioon jokaisen yksilönä ja toimin niiden "ominaisuuksien" mukaisesti. Samalla hän harmitteli ja ihmetteli, että kun olen näin hyvä, että miksi en voi olla pidempään kuin kaksi viikkoa. Jouduin pettyneenä kertomaan, että joudun ensi viikolla mun normi työpaikkaan..Jossa ei ole hyvä olla.
Olen huomannut tuolla ollessani miten työnteko voi olla ihanaa ja toisia kunnioittavaa, mutta samalla kuitenkin vedetään yhtä köyttä hymyssä suin. Yhtenäkää päivänä mua ei oo kukaa vahtimalla vahtinu, vaa oon saanu toteuttaa itseäni lasten parissa. Mun annetaan tehdä niinkuin itse parhaaksi näen. Muhun luotetaan, etten tee mitään tyhmää, vaan omistan maalaisjärkeä. Näin sen mun mielestä pitäs mennäki.
Jo koulussa kerrottiin että toimintatapoja on yhtä paljon kuin ihmisiäkin, eikä yhtä ainutta oikeaa tapaa ole. Miten voidaan määritellä oikeat ja väärät tavat yleensäkään. Tietty ymmärrän jos joku pystyy perustelemaan toiselle miksi tämän tapa toimia on oikeasti huono, esim. jos lasten turvallisuus on vaarassa... Liian usein olen saanut kuulla että "tee näin, näin on aina tehty" Kai mä nyt hemmetti osaan itse miettiä miten esim. kalenterihetki pitää vetää... pääasia että siinä hetkessä tulee ilmi päivämäärä, päivän tekemiset, kuukausi, päivä jne.. nää perusasiat... Oon iha tarkotuksella alkanu tekee eritavalla. Totta kai munkin pitämällä tuokiolla tulee perusasiat käytyä läpi, mutta ehkä vähän eritavalla..
Miten ihmiset saisi luottamaan siihen, että mä kykenen. Okei, on myönnettävä etten muista että pitkään aikaan multa olisi kysytty et "pärjäätkö sä nyt näiden kanssa?". Tai no ei, kyllä multa kysyttii, tänää, ku mietittii ulos lähtöä.. et ku oli tarkotus et mä lähen yksin koko lauman(18lasta) kanssa pihalle et toinen työntekijä saa keskustella sen opiskelijan kanssa jonkin aikaa rauhassa.. Totesin että pärjään kyllä. Kaiken kaikkiaan ulos lapsia ehti 11kpl, kun osa haettiin jo pukemisvaiheessa kotiin.
Onneksi päiväkodin pihassa on mäki, joka houkuttaa niin lapsia kuin yhtä tällaista lapsenmielistäkin. :) Me mentii sitte sinne koko lauma liukureiden kanssa. Toki mulla ei ollu liukuria, housut luisti vallan hyvin. Lisäksi sieltä mäen harjalta oli hyvä laskea että kaikki on varmasti tallessa :) Ihana ku vieraatki lapset(ne joiden kanssa oon työskennelly vasta 2päivää) tuli ottaa kädestä kiinni ja juttelemaa. Yhden lapsen kanssa höpöteltiin tosi paljon, siellä mäen harjalla. Ja voi sitä lasten iloa ja riemua kun tää tätiki laski mäkeä, eikä ne mäen aiheuttamat mustelmatkaa takapuolessa haitannut menoa :) Taisin laskee ainaki viis kertaa.. Aina jostai syystä kiipesin sinne mäen päälle ja alas sieltä ei kyl pääse ku laskemalla, jos meinas hengissä pysyä. :)
Kaiken kaikkiaan kiva päivä siis. :) Nyt on lasagne uunissa ja laskiaispullas jääkaapissa odottamassa syöjäänsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti