Ei päätä eikä häntää.
Ei mitään, mistä tarttua.
Ainut asia, mikä kannattelee
tuntuu murenevan jalkojen alta.
Miettimistä, ja pohdintaa,
olemista ja olemattomuutta.
Asioita joista ei puhuta,
ja asioita joista ei haluta puhua.
Olen asioiden
heikoilla jäillä.
Taakka alkaa painaa,
pelkään että pinta murtuu
-ja putoan ikuisuuteen.
-----------------------------------------------------------------------------------
fiilikset, mitä ne on? mietin usein pääni puhki. Yksin olen tähän päivään asti selvinnyt, selviäisinkö jatkossakin? Vai olisiko tämä vajaa 3v tehnyt jo tehtävänsä, ja jättänyt merkkinsä itseeni. Osaisinko tulla toimeen. Mitä haluan tältä elämältä. Olen huomannut että olen nykyisin liian usein liian murheellinen. :/ Eikä mulla oikei edes ole ketään sellasta, jolle puhua. Viikon loma hanksun suunnalla autto paljon. sai etäisyyttä asioihin. ja pääsi juttelemaan jonkin verran.
tosin kotiin paluu ei ollu IHAN sitä mitä mä aattelin....mut näillä mennään...eteenpäin vaikka sit pakolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti