Niin siinä vaa kävi. Tää tyttö, joka kammoo vanhoja ihmisiä, on ollu viikon verran töissä vanhusten palvelutalolla. Iha ok meininki siel on ollu. Yllättäen huomasin et jopa oon viihtyny siel. Mut kuitenki tää on nii raskasta, et ei mun pää kestä.
Oon tykänny, ku oon saanu tehä niinku ite tahon, ilman et joku on ollu motkottamassa selän takana.. Ja oon hyvin pärjännyki. Jokainen noista asukkaista on toki yksilöllisiä, ja vaatii erilaista avustusta.
Ei musta kuitenkaa, vaikka viihtynyt olenki, olis tekemää tuota työtä kahta viikkoa pidempään, ja nyt jo se toinen viikko(joka sisältää kaksi aamuvuoroa ja kaksi yövuoroa) tuntuu kammottavalta. Oon jotenki iha lopussa, johtuu kai siitä etten oo päässy oikee purkamaa mun tuntemuksia kellee. Tää loppuviikko on tuntunu sietämättömältä...
Perjantain iltavuoron hoidin periaatteessa itestään, ku työpari oli vaan tupakalla koko ajan...Enkä nyt halua vaikuttaa siltä että motkottaisin jostain tupakoinnista. Se on iha ok, jos sen hoitaa taukojen aikana, ei joka vartin välein... Tästä kertoo se, että kun itse sain avustettua 4 ihmistä yöpuulle, niin tämä työpari oli kerennyt sinä aikana rasvata yhdet jalat ja avustaa toisen puoliks vessaan... Menin sitten kyselemään tarvitaanko em. paikassa apua, niin työpari sanoikin vain"no sä voit varmaa kattoo tän loppuun, ni mä meen ottaa pyykit"...("mutta käyn eka tupakalla")...
Eilinen aamuvuoro meni hyvin, työparin kanssa oltiin melkolailla yhtä nopeita ja lopulta mentiin laittamaan yksi asukas yhdessä. Oli jotenki vapautuneempi tunnelma kuin edellisenä iltana, vaikka väsymys painoikin päälle. Oli hauska huomata, että kun työpari on suurinpiirtein samanikäinen, niin kumpikaan ei yrittäny "olla pomo", vaan kumpikin kuunteli toisen mielipiteitä. Molemmat olimme myös melko uusia talossa, työpari ollut pari viikkoa pidempään kuin itse. Toisessa kerroksessa oli kokeneempi työntekijä, joka välillä kävi meitä katsomassa, ja kehumassa miten hyvin hoidamme homman.
Tänään myös aamuvuoro takana. Taas työpari oli todella mukava. Hän oli jotakuinkin äitini ikäinen, mutta ei silti mikään nenän vartta katsova lumppu, vaan todella reilu työkaveri. Hänen kanssaan oli kiva jutella koulujutuista, kun hän on käynyt saman koulun kuin minäki, valmistunut vain hieman aikasemmin kuin minä.
Kutakuinkin on ollut kyllä todella mukavaa. Tiedä sitten miten huomenna käy, siirryn takaisin toiseen taloon, ja siihen kerrokseen jossa en ole vielä kunnolla ollut mukana ollenkaan. Toki yritän toimia niinkuin kunnon lähihoitajan tuleekin. Vähän mietityttää vaan että miten siitä taas selviän. Varsinkin kun viikonlopun työvuorot on vienyt viimeisetkin mehut tästä tytöstä, ja herätys on jo puoli kuusi. Lisäksi ne tulevat yövuorot vähän jännittää. Miten niistä tulen selviämään,kun talossa ollaan yksin. Onneksi sentään viereisessä talossa on toinen yökkö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti