Runoilua

Ihana ku aloin tänää lukee mun vanhoja runoja. tuli niin paljon ajatuksia pintaan että iha itku pääs välillä. :) Alotin siis kirjottamisen jouluna 2005. tai no siis olin kirjottanu toki aikaisemminkin jo pöytälaatikkoon, mutta julkisesti oon kirjottanu tuosta joulusta alkaen. aiemmin rakastin kirjottamista yli kaiken. tai oikeestaa rakastan vieläkin, mutta ku toi taito tuntuu olevan ruosteessa.. kirjotan omista tunteista ja omasta elämästäni. suuri osa teksteistä on aika arkojakin. mun teksteistä huomaa, miten eräät tietyt ihmiset on tehny muhun aika lähtemättömän vaikutuksen. :)

Voisin laittaa tänne muutamia omia tekstejäni... :)
-------------------------------
Olenko unohtanut kaiken,
kaiken sinusta?

Miltä upeat silmäsi näyttävät,
kun hymyilet
Miten hunajainen äänesi
saa minut aivan pyörryksiin

Kuinka ihanat vaaleat hiuksesi
ovat suloisesti sekaisin
mutta silti niin laitetut

Kuinka ihanainen tuoksusi
vie jalat altani
ja lempeä kosketuksesi
lennättää minut taivaisiin

Ei,kuinka kukaan
voisi edes kuvitella
että olen unohtanut
meidän yhteiset hetket,
meidän juttutuokiot

Hetket jolloin olin valmis
olemaan omasi
Hetket jolloin tunsin
olevani tärkeä,
edes hieman

Minä sain todistaa
sinun naurusi, ilosi
Mutta myös sinun itkusi, surusi
-menetin itseni, sinulle
(tää kertoo samasta ihmisestä,kuin 25.11.2009 blogipäivityskin)
--------------------------------------------------------------
Tää kesä toi mukanaan
jotain uutta ja ihanaa

Uskalsin tehdä
jotain,mitä en olisi
koskaan osannut edes odottaakaan

Tutustuin teihin rakkaisiin
lähdin teidän matkaanne
veitte sydämeni mukananne

Tämä kesä oli muutakin
mutta päälimmäiseksi jäi
rakkaus teitä kohtaan
-ja ikävä
(kuin myös 25.11.2009 blogimerkinnän ihmiset)
---------------------------------------------
itse arvostusta


sairas mieli.

sanoja.

elämätön elämä.

loputon ikävä.


minä itse,

kaikista pahin.
(kirjoitettu 11.9.2008)
------------------------
Välillä olen aika epäonnistunu runoilijana. mutta tunteet on aitoja!!! <3